Kotiin päästyäni tartuin jälleen mittanauhaan, aiempien hauistulosten innoittamana. Mittauskohteena oli tällä kertaa heikko kohtani eli vatsanympärys. Minulla on siis pituutta 178cm ja painoa tällä hetkellä noin 82,5kg. Ja se vyötärön- tai vatsanympärys on 93cm. Siis 93cm!!!
Tein vertailevaa tutkimusta netissä ja satakiloisilla bodymörssäreillä on Pakkotoiston mukaan alle 90cm lukemia. Ehkä tästä ei kuitenkaan kannata liikaa avautua. Varsinkaan kun on lipittänyt olutta lauantaina kuin sieni... Rasvaa minulla ei muualla ole juurikaan, jostain syystä suurin osa pakkautuu vatsan seudulle. No keväällä kiristellään sitten vatsakin kuntoon ennen rantakelejä.
Työpäivän päätteeksi kävin joululahjaostoksilla. Huomaavainen kun olen, muistin tällä kertaa itseäni. Voin siis melko suurella todennäköisyydellä sanoa, että jouluaattona yhdestä paketistani paljastuu oheisen kaltainen kapine (alla olevasta linkistä löytyy lisätietoa, mikäli sattuu kiinnostamaan).
http://www.tagheuer.com/int-en/luxury-watches/link/link-calibre-16automatic-chronograph43-mm-black-steel-bracelet
Ollessani kellokaupassa, sattui varsin hauska tapahtuma. Tai oikeastaan hieman absurdi. Kaupassa oli nimittäin aivan hirveä ruuhka. Kiinalaisia tolkuton määrä ostamassa jos jonkinlaista kelloa. Tiskillä päivysti myös vanhempi venäläisherra ystävänsä kanssa. Menin hänen viereensä odottamaan omaa vuoroani. Minulla ei ollut mikään kiire, joten odottelin rauhassa kun kiinalaisia puski ohitse vasemmalta ja oikealta. Venäläinen oli ilmeisesti odottanut jo tovin aikaa, sen verran vihaiselta hän näytti. Jossain vaiheessa hän sitten korotti ääntään ja laittoi kiinalaiset järjestykseen sanomalla että nyt on hänen vuoronsa. Siinä herra sitten toimitti asiansa kaupan ainoalle myyjälle. Hänellä oli listalla 6 tai 7 eri kelloa merkittynä ja hän veti aina yhden yli kun myyjä kävi kyseisen hakemassa. Ei nyt mitään kaikkein kalleimpia kelloja, mutta hintalappujen mukaan sellaisia tuhannen euron molemmin puolin, kallein taisi olla hieman vajaat kolme tuhatta. Longinesia ja Tissotia pääasiassa. Muutama kello jäi sedältä saamatta, koska hän oli ilmeisesti bongaillut niitä Venäjälle tarkoitetusta mallistosta, joita ei ollut täältä saatavissa. Mukaan tarttui lopulta neljä tai viisi kelloa ja kaikki käteisellä tietysti :) Poistuessaan kaupasta hän huokaili syvään kun joutui tunnin jonottelemaan kellojaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti