Otin tänään muutaman poseerauskuvan. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Paita pois ja kameran itselaukaisu päälle, ei mitään turhia valaistuksen säätämisiä tai asetteluja. Olin ajatellut, että voisin lisätä kuvia tänne blogiini muidenkin nähtäväksi. Katsottuani kuvat läpi, mieleni muuttui nopeasti. Aivan järkyttävää katsottavaa. Huomasin enemmän kehityskohteita kuin tapahtunutta kehitystä. Miten voikin olla niin, että kylpyhuoneen peilin edessä tulosta näyttäisi tulleen ihan kivasti, mutta kameralla otetuissa kuvissa ei ole nähtävissä yhtään mitään. Tai no ehkä jotain, mutta hyvin vähän. Huh huh. No ehkä säilytän kuvat ja vertaan niitä tuloksiin vaikka viiden vuoden päästä...
Mittanauha on tietysti se luotettavin indikaattori, se kun ei yleensä valehtele. Järkyttyneenä otoksistani tartuin mittanauhaan ja mittasin hauiksen ympärysmitan. Aloittaessani saliharrastuksen noin kaksi vuotta sitten, muistelen ympärysmitan olleen noin 33cm. Edellisen kerran mittasin haukkarit ehkä nelisen kuukautta sitten ja tuolloin lukema oli 35cm. Nyt luvut olivat... 36,5cm! Onhan sitä lihaa tarttunut näihin siimoihin sittenkin! Ratkaisevassa roolissa tuloksen nousussa on eittämättä ojentajien hyvä kehitys. Itse asiassa sen näkee jopa muuten masentavissa poseerauskuvissani :)
Muuten päivä on sujunut perinteisissä sunnuntaitunnelmissa. Nukuin yöllä sellaiset kymmenen tunnin unet. Sitten aamupäivällä pientä puuhastelua ja ruuan laittamista, jonka jälkeen vielä parin tunnin päikkärit :) Aivan mahtavaa. Univajetta olikin viikolla kertynyt hektisen työtilanteen vuoksi. Päikkäreiden jälkeen otin hieman välipalaa ja aloin vetää urheilukamoja päälle. Vuorossa oli nimittäin pitkästä aikaa oikein kunnon juoksulenkki!
Kuulokkeet korville, In Flames pauhaamaan, ja menoksi. Alku tuntui oikein hyvältä. Sateen jälkeisessä luonnossa oli hienoa juosta ja ilma tuntui raikkaalta. No, tätä kesti ehkä kymmenen minuuttia. Sitten tuli vastaan tuttu, hieman pidempi ylämäki. Sen ylös raahustettuani muistinkin millaista lenkkeily on. Veren maku suussa taitoin matkaa ja odotin tulossa olevaa pidempää, loivaa alamäkeä. Sen aikana onnistuin palautumaan sen verran, että heitin vielä yhden ylimääräisen kierroksen puistomaisemissa ja lopulta saavuin kotiin ihan hyvillä fiiliksillä. Juoksulenkin kokonaisaika oli ehkä noin 40 minuuttia (kuuntelemieni biisien pituudet yhteenlaskettuna), matkaa en osaa arvioida kovin luotettavasti.
Nyt on palautusjuoma nautittuna ja seuraavaksi syön jälkimmäisen annoksen aamulla valmistamastani chili con carnesta riisillä sekä lisukkeeksi keitettyä parsakaalia.
Loppukaneetti: Olen nyt muuten virallisesti saavuttanut itselleni asettaman välitavoitteen. Sen mukaanhan minun oli tarkoitus saavuttaa 82 kilon elopaino vuoden loppuun mennessä. Tänään aamulla paino oli 82,4 kg eli mission accomplished!
Seuraava etappi onkin alkuperäinen tavoite, eli 85kg kesään mennessä. Siihen on nyt vajaa kolme kiloa matkaa. Haastavammaksi tavoitteen tekee se, että en halua kilojen tulevan pelkkänä läskinä. Tavoite on siis 85kg suhteellisen kireää lihaa. Matka jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti