Vielä harvemmin ostan vanhoja kunnon cd-levyjä. Tätä nykyä kun kuuntelen niitä lähinnä yksin autoillessani. Vuoden 2012 aikana ostin yhteensä ehkä 3 cd-levyä, muutamana sitä edeltävänä vuonna en ostanut ensimmäistäkään.
Viimeisimmän cd:n ostin joulukuun 27.päivä ja huh mikä levy se olikaan! Aivan käsittämättömän hieno, uusi tajunnanräjäyttäjä vanhalta suosikkibändiltäni. Kyseessä on Deftonesin Koi No Yokan ja on vaikea keksiä tarpeeksi ylisanoja kuvaamaan sitä. Pitkästä aikaa albumi, jonka voi laittaa soimaan alusta loppuun eikä kertaakaan tarvitse hyppiä biisien yli.
Saan nykyään enää harvoin yhtä kovia kicksejä musiikista. Teinivuosina tätä tapahtui enemmän ja sen ajan levyt ovatkin jääneet omassa mielessäni klassikon asemaan. Nyt sama kuitenkin tapahtui vuosien tauon jälkeen. Kuuntele vaikka alla oleva "Tempest", mikäli et usko. On kuitenkin korostettava, että koko levy on täynnä toinen toistaan hienompia kappaleita ja mielestäni sen vahvuus onkin juuri siinä, että mukana ei ole yhtään heikkoa lenkkiä.
Vuoden lopussahan on usein tapana listata parhaita albumeita, elokuvia jne. Minun mielestäni paras albumi on tässä, ei mitään epäselvää. Koi No Yokan saattaisi nousta listallani melko korkealle, vaikka otettaisiin tarkasteluun useampikin vuosi. Syynä hieman myöhäiseen tulosjulkistamiseeni on, että olen kuunnellut levyä lähes tauotta viimeiset vuorokaudet. Miten siinä mitään arvioita kirjoitat ;)
Tämän jälkeen jää vain yksi kysymys. Miten tällaiseen täysosumaan rahansa sijoittanut, harvakseltaan levyjä ostava, uskaltaa enää koskaan hankkia uutta cd-levyä? Todennäköisyys samanlaiselle onnistumiselle on nimittäin häviävän pieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti